Miten ehdottaa sovellettua ongelmatilannetta?
Aihe
Valmennettavien eläinten hyvinvointia koskevat käsitykset perustuvat eläimeen liittyviin arvoihin, ihmis-eläin-suhteeseen ja karjanhoidon ammattiin. Tarvitaan kognitiivisen, tunteellisen ja/tai eettisen konfliktin kehittämistä, jotta mahdollistetaan se, että valmennettavat voivat tulla tietoisiksi näistä arvoista, ymmärtää niiden subjektiivista dimensiota, vahvistaa ne tieteellisesti, ja voidakseen muuttaa niitä. Valmennettavien saaminen ajattelemaan ongelmatilannetta (pulma, filosofinen kysymys, tapaustutkimus tai simulointipeli) edesauttaa rakentavien konfliktien syntymistä. Tämä tarjoaa valmennettavalle myös mahdollisuuden löytää toisenlainen, aktiivisempi, tapa oppia eläinten hyvinvointia.Tavoite
Kouluttaja: luoda ongelmatilanne, joka saa aikaan kognitiivisen ristiriidan ja sosio-kognitiivisen konfliktin. Saada löytämään aktiivinen tapa opettaa eläinten hyvinvointia. Näyttää omaksuttava asenne.Valmennettava: ymmärtää ongelmatilanteen mahdollisuudet ja rajoitukset eläinten hyvinvoinnin oppimisessa, ja kuinka kehittää ongelmatilanne.
Menetelmä
Ennen ongelmatilanteen määrittelemistä täytyy tehdä selväksi, että sen esiintuomat esteet ovat voitettavissa olevia ja olla selvillä niistä pätevyyksistä, joita haluatte kehitettävän.Tilannekohtainen ongelma voi liittyä esimerkkitapauksiin, todellisiin tapauksiin, kaavaan, joka tulee esteeksi (joka luo kognitiivisen konfliktin joka häiritsee), ongelmaan, joka näyttää mahdottomalta ratkaista, tulokseen, joka ei näytä loogiselta, pulmaan tai filosofiseen kysymykseen. Erilaisten reaktioiden täytyy olla hyväksyttäviä ja erilaisten päätösstrategioiden on oltava käyttökelpoisia.
Tilannekohtainen ongelma valitaan olemaan provosoiva ja motivoiva suhteessa oppilaiden käsityksiin. Sen on oltava myös riittävän monimutkainen, jotta se sallii erilaisia mahdollisia ratkaisuja. Ongelmatilanteeseen liittyvän tiedon täytyy olla ymmärrettävää oppilaille.
Ongelmatilanteisiin liittyvät ärsykkeet ja tieto ovat avainasemassa. Niiden täytyy herättää kysymyksiä, häiritä, ärsyttää ja/tai yllättää. Tavallisesti "oppilaat puhuvat käytännöistänsä, mutta eivät rinnasta niitä mihinkään. Valitakseen on välttämätöntä tietää useita asioita, joista valita. Jos osaatte vain yhden tavan, ei ole mitään vaihtoehtoa. Jos te tiedätte vain vanhempienne tai ammattimaisen valmentajanne opettaman käytännön, ette tee mitään valintaa. Tietääkseen, miksi te teette tämän valinnan, on rakennettava ammattimainen identiteetti" (eläintekniikan opettaja). Näin ollen on välttämätöntä antaa tietoa ja uusia ja tuntemattomia marginaalisina pidettyjä käytäntöjä. Anicare ehdottaa useiden videoiden paneelia, joissa esiintuodaan useita vaihtoehtoja samalle ammattimaiselle tilanteelle ja Aniphi-alustaa (Liite 7.) käytettäväksi ongelmatilanteisiin luottamuksellisessa ilmapiirissä paikan päällä tai etänä. Niitä ei ehdoteta seurattavaksi hyvinä käytäntöinä, vaan ennemminkin avatakseen valmennettavan mielen ja luovuuden avoimemmaksi erilaisille mahdollisuuksille opettaa eläinten hyvinvointia.
Esimerkit
1. Seuraavaa tapaustutkimusta on ehdotettu karjankasvatuksen opiskelijoille kehittämään eettistä päätöksentekoa liittyen lehmien makuualustoihin:"Maitokarjan ruokintajärjestelmän uudelleenjärjestelyn jälkeen kasvattajalla on projekti, jossa tarkoitus on sekä nykyaikaistaa navettansa, että tuottaa viljaa myytäväksi. Tähän saakka lehmillä on ollut käytössään betonikopin tyyppisiä makuukarsinoita, joihin on lisätty sahanpurua (sahalaitoksen liikkeenjohtaja, naapuri, jää pian eläkkeelle, eikä todennäköisesti jatka sahanpurun jakelua). Lehmät eivät käy ulkona, koska niityt eivät sijaitse ladon läheisyydessä. Niille syötetään heinä-, maissisäilö- ja soijapapurehua. Viljelijä on käyttänyt lypsyrobottia noin kymmenen vuoden ajan. Hän on havainnut noin 10 %:n maitotuotannon alenemisen viimeisen 5 vuoden aikana, vaikka hän on toteuttanut laumansa täsmällistä geneettistä valintaa. Eläinlääkäri ei havaitse mitään poikkeavuutta verinäytteissä, mutta on silti ilmoittanut noin 20 %:n rampuus-tasosta eläimistä. Mitä te neuvoisitte kasvattajaa tekemään mitä tulee hänen uusiin uudenaikaistamisprojekteihinsa?"
Tämän ongelmatilanteen pitäisi valaista, otetaanko eläinten hyvinvointi huomioon päätöksenteossa, ja miten se yhdistetään taloudelliseen järkeilyyn.
2. Pulma on yksi ongelmatilannetyyppi, joka haastaa oppilasta hahmottamaan ongelman ja toteuttamaan eettisen päätöksen. Tilanne on siksi pulma opiskelijalle (eikä vain opettajalle). Jos koko ryhmällä on selväpiirteinen mielipide pulmasta, se ei ole kasvatuksellinen, koska se ei salli perustelun syventämistä. Jos se, päinvastoin, aiheuttaa epämukavuutta ja epäjärjestystä opiskelijoissa, se toimii oppimisen lähtökohtana.
Esimerkiksi:
- Täytyykö meidän poistaa sarvet vasikoilta tai lehmiltä vai jättää ne poistamatta?
- Onko meidän kuohittava pikkuporsaat, vai jätettävä ne kuohitsematta?
Toinen mahdollisuus on ehdottaa väittelyä filosofisesta kysymyksestä. Tavoitteena on silloin heikentää tunteiden ilmaisua ja suosia rationaalista ajattelua. Esimerkiksi "eläinten kasvatus on edelleen hyväksyttävää meidän yhteisössämme?” tai "tuotammeko me vai kasvatammeko me eläimiä? "
Koulutus voi myös auttaa oppijoita toteuttamaan kriittistä ja luovaa ajattelua, ja problematisoimaan ja tunnistamaan yhteiskunnallisia kysymyksiä. Esimerkiksi: "Huomioiden nykyisen yhteiskunnallisen tilanteen ja eri näkökulmat eläinten hyvinvoinnista, mikä on ihmisen ja tuotantoeläinten suhde vuonna 2050? "
Sudenkuopat ja neuvoja
Kouluttaja voi helposti olla taipuvainen neuvomaan eikä seuraamaan opiskelijaa. Neuvonta johtaa siihen, että tekee osan opiskelijan työstä. Seuraaminen tarkoittaa sen ymmärtämistä, missä opiskelija on jäänyt jumiin ja hänen auttamistansa löytämään ratkaisu ongelmaansa.Valmennettavaa on neuvottava ongelmatilanteen valinnassa. Se on muokattava hänen yleisölleen sopivaksi: Jos tutkimustapaukset ovat houkuttelevia joillekin oppilaille (karjankasvattaja opiskelijoille), ne ovat usein epämukavampia insinööri- tai eläinlääkäriopiskelijoille. Viimeksi mainitut pyytävät paljon tietoa ja kokevat enemmän vaikeuksia ajatellessaan epätäydellisen tiedon varassa. Toisin sanoen nämä opiskelijat haluavat saada kokonaisvaltaisemman ja moniulotteisemman näkemyksen ongelmasta, ja usein on mahdotonta kuvailla tilannetta antamalla kaiken tarvitun tiedon. On myös mahdollista antaa ongelman kuvauksessa vain joitakin tietoja. Opiskelijat kysyvät puuttuvia elementtejä opettajalta, kun ovat ehtineet miettiä tarkemmin ongelmatilannetta.
On yleistä, että oppilas haluaa tietää kouluttajan tavoitteet. Tietoisesti tai tietämättään oppilas rajoittaa omaa tapaansa ajatella sen mukaan, mitä hän arvelee kouluttajan haluavan häneltä. Kuten eräs opiskelija sanoi: "Luulen, että halusitte ohjata meitä kohti tietynlaista ratkaisua lehmien elinolojen suhteen. Niinpä meidän vastauksemme olivatkin juuri sen suuntaiset.”
Kaikista näistä neuvoista on hyvä keskustella valmennettavan kanssa ongelmatilanteen lopussa. Voi olla hyvä alku ehdottaa heille ongelmatilanteen luomista heidän yleisönsä mukaisesti.