Kouluttajan Anicare-lähestymistavan mukaiset pätevyydet
Pätevyys on määritelty eri tyyppisen tietämyksen käyttöönottona tai aktivointina tietyssä tilanteessa ja kontekstissa (Leboterf, 1995). Me tarkastelemme eläinten hyvinvoinnin kanssa tekemisissä olevan kouluttajien keskeisiä pätevyyksiä (kouluttajana täytyy pitää laajassa mielessä ketä tahansa, jolla on muodollinen tai epämuodollinen lähestymistapa viljelijöiden kouluttamisessa: esim. opettaja, eläinlääkäri tai maataloustieteen insinööri). Pätevyydet, joista me olemme kiinnostuneita liittyvät Anicaren puitteissa ehdottamaamme erityiseen lähestymistapaan.
1. Sosio-konstruktiivisen lähestymistavan omaksuminen eläinten hyvinvoinnin koulutuksessa, joka perustuu sosiaalisesti akuutteihin kysymyksiin
Meidän lähestymistavassamme opettaja pitää eläinten hyvinvointia sosiaalisesti akuuttina aiheena, eli tieteellisesti, eettisesti ja poliittisesti kiistanalaisena aiheena. Lisäksi opettaja näkee opetuksensa osana konstruktiivista ja sosio-konstruktiivista oppimis-paradigmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijalla on ennakkokäsityksiä ja opetuksen tavoitteena on saada kehitettyä niitä. Tämä kehitys perustuu yhteenotolle ja vaihdolle vertaisten välillä ja opettajan kanssa.
2. Puolueettoman roolin ottaminen eläinten hyvinvoinnin suhteen yhdistäen edistäjän, välittäjän, säestäjän ja asiantuntijan rooleja.
Opettaja pitää eläinten hyvinvointia tieteellisenä käsitteenä, mutta myös eettisen ja subjektiivisen vision alaisena asiana. Siksi hänellä on oltava laaja-alaista tietämystä siihen liittyvistä eettisistä ja tieteellisistä kiistoista. Opettajan kasvatuksellinen lähestymistapa on suunniteltu mahdollistamaan oppijalle laaja-alainen näkemys ongelmasta. Opettaja toteuttaa aktiivista kiistoihin perustuvaa pedagogiikkaa, jonka vaatimuksena on edistäjän (mahdollistaakseen rakentavia vaihtoja), välittäjän (ristiriitatilanteessa), valmentajan (mahdollistaakseen yksilökohtaisen ajattelun ja asennoitumisen kehittymisen) ja asiantuntijan (institutionalisoidakseen hankitun tiedon) roolien ottaminen.
3. Oppijoiden käsityksien esiintuominen ja niiden käyttäminen kasvatuksellisen prosessin rakentamiseen
Opettaja valitsee asianmukaiset työkalut opiskelijoiden käsityksien esiintuomiseksi ja kehittää opetusstrategiaa vastauksena vipuihin ja esteisiin, joita oppijoiden ryhmässä esiintyy.
4. Oppimistilanteeseen, opettajan tavoitteisiin ja oppijaryhmään sovellettujen monimutkaisten aiheiden (tilannekohtaiset ongelmat, pulmat, filosofiset kysymykset, väittely) tuottaminen.
Opettaja kehittää didaktisia tilanteita, jotka edistävät oppilaan kriittistä, luovaa ja huomaavaista ajattelua.
5. Avoimen ja etäoppimis-prosessin luominen yhdistämällä yksilökohtaisen, vertaisryhmän ja kokouksen askeleet
Opettaja kehittää didaktista strategiaa, joka yhdistelee kasvotusten oppimista ja etäoppimista (käyttämällä Aniphi-alustaa), mikä mahdollistaa yksilökohtaisen, vertaisryhmä- ja laajemmissa ryhmissä toteutetun oppimisen. Tämän edellytyksenä on, että opettaja pystyy hallitsemaan teknisiä haasteita.
6. Sosio-konstruktiivisen lähestymistapaan sovelletun arviointiprosessin tarkastelu ja toteutus
Opettaja kehittää itsearviointi- ja yhteisarviointiprosesseja oppijoiden pätevyyden kehittymisen esiintuomiseksi.
7. Opettaja on hyvin tietoinen omista arvoistaan ja ennakkoluuloistaan ja tunnistaa tilanteet, missä hänen omat tunteensa aktivoituvat ja häiritsevät oppimisprosessia, JA estää tällaisen opettajavääristymän vaikutuksen.