Miten reflektoida pedagogista toimintaa?
Aihe
Ne eläinten hyvinvointikoulutuksen pedagogiset lähestymistavat, joita visioimme, ovat aktiivisia, kasvatuksellisten strategioiden välityksellä, jotka perustuvat väittelyihin ja tilannekohtaisiin ongelmiin. Mutta nämä tilanteet eivät ole itsessänsä kasvatuksellisia. Ne edellyttävät refleksiivisyyttä, itsen muistelemista, suhteessa siihen, mitä on tapahtunut oppimisen kannalta. Schön (1983) puhuu refleksiivisyyden harjoittamisesta. Refleksiivisyyden täytyy mahdollistaa epäsuoran ja/tai eksplisiittisen tiedon ja etiikan valaisemista oppilaalle hänen suhteessaan itseensä, muihin ja eläimeen. Sen pitäisi suosia välimatkan ottamista omaan kokemukseen ja alkuperäiseen viitekehykseen, tehdäkseen mahdolliseksi toisenlaisen näkökulman. Lopuksi sen pitäisi sallia ammattitaitojen kehittymisen, sillä toiminnan reflektointi voi sallia reflektoinnin toiminnassa. Kysymys, joka on vieläkin tieteellisesti epäselvä kuuluu: mitkä ovat ehdot, jotka sallisivat oppijan siirtää tietoa tilanteesta toiseen?Kyky reflektointiin on keskeinen opiskelijan pätevyys suhteessa hänen kehittämäänsä suhteeseen eläimen kanssa.
Tavoite
Kouluttajalle: valaista kätkettyä ja implisiittistä tietoa (tieteellinen ja eettinen) eläinten hyvinvointiin liittyvän kasvatuksellisen prosessin avulla; kehittää pätevyyttä refleksiivisyyteen.Oppijalle: tiedostaa omaa oppimisen prosessiansa
Menetelmät
Reflektiivisyys voidaan toteuttaa erilaisten lähestymistapojen välityksellä. Se edellyttää sanallista ilmaisua kirjoittamalla, puhumalla tai piirtäen... Sen edellytyksenä on symbolinen tai todellinen vuorovaikutus muiden kanssa. Hyvin tehty väittely on itsessään reflektiivisyyden lähde. Vastakkainasettelu muiden kanssa ei vaadi ainoastaan perustelujen kehittämistä, vaan myös niiden uudelleen tarkastelua. Yhden tai useamman ammattimaisen käytännön esittämistä videoiden välityksellä voidaan käyttää kyseenalaistamaan opiskelijan ammattikäytäntöä sen omassa kontekstissa.Ehdottakaa, että opiskelija videoi ensin itseään ammattimaisessa toimessa vuorovaikutuksessa eläimen kanssa, ja sitten esittää videon kollegoillensa ja kommentoi mitä hän tekee, ja opiskelija ja hänen kollegansa ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Pyytäkää lopuksi opiskelijaa itsetutkiskeluun suhteessa tilannekohtaisesta ongelmasta hankittuun tietoon. Löydettyä uutta tietoa ja tunteita voidaan käyttää lähtökohtana keskustelulle.
Työkalut
Anicaren videot paimentamiskäytännöistä: ne voivat toimia lähtökohtana keskustelulle oppilaan käsityksistä (aluksi tai kasvatuksellisen strategian lopussa).Oppijan itse tekemät ammattimaisen käytännön videot (liite 5 ja 6): ne ovat perustana tarkasteltaessa oppijan omia käytäntöjä eläimien kanssa toimiessa.
Sudenkuopat ja neuvot
Oppilailla, jotka eivät ole tottuneita ajattelemaan toimiaan, voi olla aluksi hankaluuksia lähteä mukaan. Oppija ei usein ymmärrä miten itsetutkiskella sitä mitä hänelle tapahtui tilanteen aikana. Hän saattaa myös pitää häpeämättömänä ilmaista tunteitaan ja tuntemuksiaan.Opettajan täytyy aluksi luoda hyväntahtoisuuden ilmapiiri ja asettaa tiukka kehys ei-tuomitsevalle analyysille. Opettaja voi kysyä ensin: mikä oli miellyttävin ja epämiellyttävin tunne prosessin aikana? Mikä sai olosi mukavaksi? Mikä epämukavaksi?
Viitteet
Schon, D. (1983). The reflective practitioner. How professionals think in action. Basic Books.