Miten kehittää arviointiprosessia ?
Aihe: arvioinnin pitäisi olla kouluttajaharjoittelijalle aito mahdollisuus osallistua, syventää ymmärrystään ja huomata eläinten hyvinvoinnin opettamisen taitojensa kehittymien. Toisin sanoen me puollamme formatiivista arviointia. Arviointi kattaa kasvatuksellista tietoa, arvoja ja suhdetta, jota opettaja haluaa kehittää oppilaidensa kanssa, ja siksi asennetta, jonka hän haluaa ottaa.
Tavoite :
valmentaja: arvioida kasvattajapätevyyksien kehittymistä ANICARE:n (interwiki inconnu) pedagogisen prosessin aikana.
harjoittelija: olla tietoinen omien pätevyyksien kehittymisestä, selventää mitä on saavutettu ja mitä tulisi parantaa.
Menetelmä: Arviointi alkaa ensimmäisestä kurssista, harjoittelijoiden eläinten hyvinvointikoulutuksen aikaisista esityksistä, jota voidaan pyytää harjoittelun lopussa. Arviointi ei kuitenkaan koske vain tuloksien arvioimista. Se käsittää myös oppimisprosessin arvioimista. Koko kurssin ajan, joka päivän lopussa, harjoittelijat panevat merkille valmennuskurssin aikana esiin tulleet pääpanokset, aiheeseen liittyvät kysymykset, ja uudet toiveet ja hylättävät asiat. Sinänsä kyseessä on selkeästi itsearvioinnista.
Tämä ei estä kouluttajaa tarkastelemasta koulutuksen pääesteitä oppimiselle, joka voidaan tiivistää seuraaviin kysymyksiin:
Onko kouluttaja valmis jättämään pelkästään asiantuntijan asenteen ja onko hän halukas ja kykenevä omaksumaan edistäjän ja valmentajan asenteet ja roolit?
Pitääkö kouluttaja ANICARE:n (interwiki inconnu) puitteissa esitettyä sosio-konstruktiivista lähestymistapaa, keinona rikastuttaa kasvatuksellisen strategian mahdollisuuksia? Pitääkö kouluttaja kiistoja vipuna eläinten hyvinvoinnin oppimisessa. Ajatteleeko kouluttaja arvoja ja tunteita itsearvoisen tärkeinä tervetulleena osana tietämystä? Pitääkö kasvattaja ihmistenvälisiä taitoja itsenäisinä osina ammattitaitoa?
Työkalut: esityksien työkalut (Q-sort, mielikuvakartta, …), prosessi-kansio, johon harjoittelija voi kerätä tietoa (kurssin polut, muiden kouluttajien kanssa käytyjen keskustelujen johtopäätökset…), huomioikaa muutokset ja taitojen kehitys.
Sudenkuopat :
Jos itsearviointia suositaan vaarana on ajautuminen relativismin muotoon, jossa suhtaudutaan myönteisesti kaikkiin eläinten hyvinvointikoulutuksen ideoihin asettamatta niitä vastakkain valmentajan ja muiden harjoittelijoiden näkökulmien kanssa. Jos valmentaja on puolueeton, hänen puolueettomuutensa on sitoutunutta. Tämä tarkoittaa sitä, että myös hän, kuten muutkin osanottajat, voi kertoa oman näkökulmansa.
Esimerkki:
"Opiskelijoiden päähuoli alussa oli: "miten tätä arvioidaan?". Itse asiassa, tämä oli haasteellista. Miten arvioida henkilökohtaisia mielipiteitä? Tietenkään tämä ei ollut tavoite, vaan pikemminkin arvioida, oliko tapahtunut kehitystä käsitteellisessä kehyksessä ja/tai ajattelutavoissa".