Miksi ja miten luoda ja johtaa avointa ja etänä tehtävää eläinten hyvinvointikoulutusprosessia?
Aihe
Mitkä ovat päämielenkiinnon kohteet yhdistettäessä etänä tehtäviä ja fyysisiä askelia pedagogisessa prosessissa?Eläinten hyvinvointi ja siihen liittyvät käytännöt vaihtelevat eri kulttuureissa, ja sen vuoksi kulttuurien välinen ajatusten vaihto on omiaan luomaan sosio-kognitiivisen konfliktin, joka edistää oppimista. Etänä oppimisella on paljon etuja tässä yhteydessä. Osallistujat on mahdollista tavoittaa, riippumatta heidän olin paikastaan. On mahdollista tuoda yhteen osallistujia eri alueilta ja eri maista, ja mahdollistaa debatti eri kulttuureista tulevien yksilöiden välillä (Tarkoitamme tässä kulttuuria laajassa mielessä: jokaisella yksilöllä on oma yksityis- ja työelämäänsä pohjautuva kulttuuri, ja siten ryhmän koostumus on monikulttuurinen). Kulttuuri nähdään tässä henkilökohtaisena maailmankatsomuksena.
Toinen etäoppimisen etu on, että se sallii eriaikaisen oppimisen. Jokainen oppija voi sovittaa ajatuksenvaihdon omaan aikatauluunsa ja olinpaikkaansa. Tämä antaa mahdollisuuden optimoida oppimisen aikatauluja. Erityisesti etänä toteutettavissa debateissa on aikaa reflektointiin ja itsetutkiskeluun ennen vastauksen antamista, mikä on harvoin mahdollista kasvokkain käytävissä keskusteluissa.
Yksi Anicare-viitekehyksessä tehtävän etätyöskentelyn pääeduista on anonymiteetin suosiminen, ja siten saavutettava ajatustenvaihdon henkilökohtainen autenttisuus. Anonymiteetti on erityisen tärkeää, koska eläinten hyvinvointiin liittyvien yhteiskunnallisten aiheiden pedagogiikka herättää ristiriitoja ja arvojen ja representaatioiden konflikteja.
Ei kuitenkaan pidä aliarvioida vain etänä toteutettavan harjoituskurssin rajoituksia. Etäoppiminen on yksinäistä ja etäkirjoittelun avulla tehtävä ajatusten vaihto on rajoitetumpaa. Osanottajat jotka keskeyttävät, tekevät sen meidän kokemuksiemme mukaan useista syistä: tekniset yhteydet ovat hankalia ja katkeilevat, tai viestit eivät mene perille tai ne tulevat luokitelluksi roskaposteiksi. Keskeyttäjille jää epäselväksi mistä oppimisprosessissa on kysymys. Ehdotettu viitekehys tuntuu heistä liian rajoittavalta. Käyttäjäliittymä ei ole tarpeeksi miellyttävä.
Tavoite
Kouluttaja: kehittää kasvatuksellista prosessia, jossa käytetään vuorotellen sekä kasvokkain että etänä tehtävä oppimista, siten että jää aikaa pohdinnalle, anonyymille ilmaisulle ja toisista kulttuureista tulevien kanssa (tarkoituksena luoda kognitiivista dissonanssia).Oppija: tuntea voivansa puhua vapaasti omana itsenään, saada riittävästi aikaa ja tilaa omalle oppimisprosessille, löytää muunlaisia näkemyksiä, ajattelutapoja ja ideoita.
Periaatteet
Etänä ja kasvokkain tehtävän oppimisen yhdistäminen voidaan sovittaa omaan kontekstiisi ja tarkoituksiisi. Jos otamme käyttöön konstruktiivisen lähestymistavan, on tärkeää tuoda esiin osanottajien representaatiot eläinten hyvinvoinnista. Mahdollisuus tuoda niitä esiin anonyymisti tukee autenttisuutta. Voi olla tarkoituksenmukaista ehdottaa ensi askelia etänä tehtäviksi. Kouluttajai voi sen jälkeen tuoda esiin yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia nimeämättä ketään. Näitä voidaan käyttää pohjana mahdolliselle keskustelulle ja johtopäätösten tekemiselle ongelmatilanteista, joko kasvotusten tai etänä.
Työkalut
Aniphi on kehitetty Anicare-projektissa mahdollistamaan avoimena ja etänä tehtävä eläinten hyvinvointikoulutus käyttämällä apuna videoita kasvattajien käytännöistä. Alusta perustuu sosio-konstruktiiviseen lähestymistapaan: ongelmatilanteisiin liittyvien mielikuvien keräämiseen, näkökulmien yhteen törmäämisen mahdollistamiseen, ja uuden kognitiivisen dissonanssin luomiseen ja tutkijoiden ja kasvattajien kommentoimien kasvattajakäytäntö-videoiden avulla. Alustan tärkein tarkoitus on mahdollistaa opiskelijoiden näkemysten esittäminen anonyyminä, heidän omin sanoin, ja siten heidän arvojensa ja näkökulmiensa vapaa ilmaisu. Tarkemmin sanoen, Aniphi määrittelee neljä pedagogisen prosessin askelta: (1) Oppija analysoi ongelmatilannetta (esimerkkitapaus, dilemma tai filosofinen kysymys) itsenäisesti ja vastaa anonyymina; (2) Kaikkien osanottajien vastauksista tehty yhteenveto esitetään kaikilla osanottajille ja he kertovat mielipiteensä kustakin esityksestä; (3) Näkökantojen prosenttijakauma esitetään osanottajille, ja heitä pyydetään reflektoimaan aiempaa näkökantaansa suhteessa muiden opiskelijoiden kantoihin ja antamaan palautetta; (4) Tutkijoiden ja kasvattajien kommentoimia kasvattajakäytäntö-videoita ehdotetaan osanottajille. Kouluttaja valitsee videot (esimerkiksi Anicaren video-tiedostoista) ongelmatilanteen ja havaitsemiensa pääasiallisten esteiden pohjalta. Tässä viimeisessä vaiheessa osanottajat antavat lopullisen mielipiteensä ongelmatilanteesta.Edellä kuvattujen etänä tehtyjen vaiheiden jälkeen järjestetään kasvokkain tehtävä väittely osanottajien kesken keskittyen etävaiheessa esiin nousseista aiheista.
Ongelmat ja neuvot
Vaikka jotkut oppijoista (erityisesti nuoremmat) käyttävät internet-mahdollisuuksia, kaikki vanhemmat oppijat eivät välttämättä tee näin. Etäoppimista ei voida pitää tehokkaampana verrattuna lähioppimiseen. Etäopetus voi toimia hyvin varhaisopetuksessa, mutta ei välttämättä kokeneempien kasvattajien kohdalla. Kasvattajien työtaakka rajoittaa heidän aikaansa, internet-yhteydet eivät ole aina hyvät maaseudulla, ja siksi voi olla parempi kutsua heidät kaikki yhteen kasvokkain, jos mahdollista. Jos ei, valitse kasvattajien kannalta tehokkain älypuhelinsovellus. On myös syytä huomioida, että osanottajat voivat odottaa vanhanaikaisempaa opetustyyliä, ja voivat siten olla haluttomia käyttämään uusia lähestymistapoja.Esimerkki
“Valmistelimme ja toteutimme koulutusprosessin eläinlääketieteen ja maataloustieteen opiskelijoille kahdesta eri maasta (Ranska ja Belgia). Prosessi toteutettiin osin etänä ja osin kasvotusten (samasta maasta tulevien kesken). Aluksi opiskelijat vastasivat filosofiseen kysymykseen: ”Onko eläintenkasvatus edelleen hyväksyttävää toimintaa yhteiskunnassamme?” Saman luokan opiskelijat ottivat osaa 4-5-hengen ryhmissä CLIM-menetelmää käyttäen. Heille ehdotettiin neljää eri vaihetta: 1. Ihmis-eläin- suhteeseen liittyvään Q-sort-tehtävään vastaaminen. 2. Eri filosofisiin teksteihin tutustuminen, erityisesti kuolemaan liittyen, ja videoihin kasvattajista, joilla on suhde eläimiin eri toimenpiteiden yhteydessä. 3. Argumenttien laatiminen alkuperäisen filosofisen kysymyksen pohjalta. 4 Argumenttien esittely muille ryhmille (ranskalaisille ja belgialaisille) ja niistä keskusteleminen etänä. 5. Argumenttien institutionalisonti eläintenkasvatuksen muutoksen eri skenaarioiden pohjalta.”Sudenkuopat
Etänä tehtävä valmennus on epäsynkronista. Sen edellytyksenä on, että valmentaja ja valmennettavat pystyvät reagoimaan ja vastaamaan esiin tuleviin tarpeisiin. Tällainen joustavuus ei ole aina helposti saavutettavissa. Sitä paitsi valmennettavana olemiseen käytettävissä oleva aika on usein marginaalista päätoimen viedessä suurimman osan ajasta. On välttämätöntä ennakoida mahdollisia tulevia vaikeuksia valmennettavien kanssa ja löydettävä tapoja voittaa ne.Jos joistakin valmennettavista tuntuu, että heidän yleisönsä on haluton puhumaan eläinten hyvinvoinnista ja kokee siksi sen vaikeaksi aiheeksi opettaa, voidaan heitä pyytää vain keräämään olemassa olevia käsityksiä ja kokeilemaan hypoteeseja. Ovatko kaikki vastustavia? Mitkä heidän pelkonsa ovat? Ovatko käsitykset yhdenmukaisia vai moninaisia?